Lisääntyminen: Suomen oloissa kiima-aika on talvella ja porsaat syntyvät keväällä. Meillä luonnossa elävät saavat harvoin 5 porsasta enempaa
Jäljet ja jätökset: Villisiat jättävät olinpaikoilleen tonkimisjälkiä. Tonkimispaikoille jää myös ulostekasoja, joskus niitä löytää muualtakin. Pehmeään maahan ja lumeen jää sorkista etuvarpaiden kynsien painallukset. Jalan painuessa syvemmälle myös sivuvarpaiden kynnet jättävät jäljen. Villisian sorkanjälki on hirvieläimen sorkanjälkeä jonkin verran leveämpi.
IRI
Mukava tietää: Villisika voi tappaa joskus suurempiakin eläimiä, kuten hirvieläinten vasoja. Villisian harjasturkin hyvästä lämmöneristyskyvystä huolimatta, villisiat rakentavat itselleen talvella makuupesiä. Ensin ne kaivavat lumeen onkalon, jonka ne sisustavat oksilla, sammaleella ja heinillä. Emakot rakentavat vielä tuhdimman pesän. Normaalisti villisika ei hvokkaa ihmisen kimppuun, mutta porsaspesää, kiimaista karjua ja ennen kaikkea haavoittunutta eläintä ei ole syytä lähestyä – kaiken varalta. Toisaalta villisiat kesyyntyvät tarhaoloissa helposti ja ovat lauhkeita hoitajilleen. Kiima-aikana villisikakarjut asettuvat kyljittäin ja iskevät toisiaan kulmahampailla. Yleensä iskut ovat kuitenkin lieviä. Kovien iskujen varalta karjujen kaulan ja hartioiden nahan alla on muutaman millimetrin paksuinen sidekudoskerros, panssari, joka suojaa sen alla olevia arempia kudoksia. Elää jopa 25 vuotiaaksi.