Tuntomerkit: Vesisiippa on selkäpuolelta harmaanruskea, lenninräpylä on samanvärinen. Vatsapuoli on vaaleanharmaa. Vesisiippoja tapaa varmimmin saalistuslennoilla veden ääreltä ja usein ne lentävät lähellä veden pintaa.
Elinympäristö ja levinneisyys: Vesisiippa elää metsissä ja puistoissa, joiden keskellä tai lähistöllä on jokia, järviä ja lampia. Talvehtimispaikat ovat samanlaiset kuin muillakin lepakoillamme. Sitä tavataan Etelä-Suomessa ja osassa Keski-Suomea. Levinneisyysalueen pohjoisraja kulkee Vaasan tienoilta Ilomantsiin.
Lisääntyminen: Kiima-aika on ilmeisesti syksyllä. Poikaset syntyvät keskikesällä. Poikasia syntyy kerralla yksi Vesisiippanaaraatkin siirtyvät ennen synnytystä omiin yhdyskuntiinsa.
Jäljet ja jätökset: Ulosteita ja saalishyönteisten jätteitä voi löytää lepopaikkojen alta. Vesisiipat lepäilevät usein päivisin siltojen alla.
Mukava tietää: Lepakot ovat ainoita lentokykyisiä nisäkkäitä Muiden nisäkkäiden joukossa on vain muutamia liitämiseen kykeneviä. Lepakoiden siivet eli kylkiräpylät ovat muodostuneet ihopoimusta, jonka yläreuna on kiinni olka- ja kyynärvarressa. Sormet ovat pitkät lukuun ottamatta peukaloa, joka on lyhyt eikä kiinnittynyt kylkiräpylään. Peukalossa on terävä kynsi, jota lepakot käyttävät kiipeillessään. Sormet pitävät kylkiräpylää levällään kuin sateenvarjon metalliset tukiruodot. Takaraajojen välissä on vielä häntäräpylä, jonka keskellä kulkee häntäruoto.