tuntomerkit | lajikortti silmäluomien, pitkän ja helposti katkeavan hännän, huonon liikkumisen ja tasaisen vaskenhohtoisen värin perusteella. Ei siis näytä tai vaikuta oikealta käärmeeltä, vaikka onkin jalaton. Yleensä pituus on alle 35 cm. Ne liikkuvat varovaisesti ja hämärissä.
Elinympäristö ja levinneisyys: Vaskitsat viihtyvät kosteahkoissa metsissä, missä on paljon kariketta ja runsas aluskasvillisuus. Vaskitsaa pidetään melko harvinaisena, syy tähän voi olla sen piilottelevassa elintavassa. Pohjoisimmat havainnot ovat linjalla Purmo – Kaustinen – Rautavaara – Lieksa.
Lisääntyminen: Toukokuun vaihtuessa kesäkuuksi koiraat aloittavat rajun tappelun. Voittaneet hyökkäävät yhtä rajusti naaraiden kimppuun. Munat kehittyvät sisiliskon tapaisesti naaraan munajohtimissa. Poikaset eivät ota naaraasta ravintoa, vaan kasvavat munassa olevan vararavinnon turvin. Noin kolmen kuukauden kuluttua naaras munii puolesta tusinaan munaa. Kuoren rikottuaan poikaset ovat valmiita elämän taistoon.
Mukava tietää: Hidas vaskitsa ylittää tien hämäräaktiivisena eläimenä yleensä oisin jolloin sen on suuri vaara joutua auton ruhiomaksi. Vaskitsojen katoamisen syyksi onkin arveltu Etelä-Suomen tiheaa tieverkostoa ja lisääntyvää liikennettä. Usein vaskitsan löytääkin tieltä, auton alle jääneenä. Huonoina liikkujina ja myrkyttöminä ne ovat helppoja saaliita pedoille, kuten varislinnuille, siilille, ketulle tai mäyrälle. Vaskitsa on täysin rauhoitettu.