Tuntomerkit: Pitkät jalat ja pitkä hieman ylöspäin kaareva nokka Lintu on vaalea sekä selvästi isompi liroa ja lampivikloa. Valkoviklo istuu usein monen muun viklon tapaan puun latvassa laulamassa tai varoittamassa. Luonteeltaan se on arka, paitsi joskus pesällä kesy. Lintu lennähtää joskus yllättäen siivet suhisten veden ääreen tai kulkijan ohi ja huikkaa hyvin voimakkaasti ”vykly” -huutoa.
Ääni: Soidinlaulussa hokee ”vyklyä” hieman eri muunnelmin. Joskus sitä onkin kutsuttu vyklyksi tai hykliksi. Välillä lauluäänet saattavat muuttua voimakkaiksi ”kivy-kiyy-kiyy”-kutsuaaniksi. Varoitus on erittäin voimakas iskevä ”–ji”. Varoitusäänet ovat monilla vikloilla hyvin samanlaisia.
Elinympäristö ja pesintä: Valkoviklon pesimäpiiri on laaja. Se voi käsittää useita lampia, soita, rantaniittyjä ja metsiä. Lintu viihtyy parhaiten rimpisillä tai lammikkoisilla avosoilla. Voi käydä ruokailemassa kaukanakin itse pesäpaikalta esimerkiksi sorannottopaikkojen lammikoilla tai peltoviljelmien vesijättölampareella. Pesä sijaitsee usein avoimesti kuivalla valoisalla kankaalla.
Muutto ja levinneisyys: Valkoviklo talvehtii Lounais-Euroopassa ja Afrikassa. Syysmuutto elo-syyskuussa ja paluumuutto toukokuussa. Keväällä laji on hyvin näkyvä ja kuuluva. Se levähtelee mielellään tulvarannoilla, niityillä sekä erilaisilla vesilätäköillä. Syksyllä muuttokausi on pitkä ja aika huomaamaton. Pesii Vaasa-Lappeenranta linjan pohjoispuolella.