Tuntomerkit: Parhaiten lajin tunnistaa kurkun, posken ja otsan valkokuviosta. Valkea otsa erottaa sen samanvärisestä kanadanhanhesta. Valkoposkihanhi on lisäksi kanadanhanhea huomattavasti pienempi. Lisäksi valkoposken kaulan musta väri ulottuu alaspäin pitemmälle. Auramuodostelmat tai jonot ovat järjestäytyneempiä kuin sepelhanhilla. Parven etupäässä ei myöskään ole sepelhanhimaista sekavaa rykelmää.
Ääni: Yksinäisen linnun huutelu on epäpuhdasta, nenäsointisen rämähtävää. Kisailevien lintujen ääni muuttuu välillä rytmikästä naurua muistuttavaksi. Tundrahanhen ”nauru” on korkeampi ja lähes täysin puhdassointinen. Suuresta parvesta kuuluu huumaava äänten tasapaksu pauhu.
Elinympäristö ja pesintä: Valkoposkihanhi on meillä uudistulokas ja on hiljattain alkanut pesiä Suomenlahden saaristossa. Linnuista osa on puolikesyjä, ns, tarhakarkureita. Pesä on jossain ruohoisen luodon suojapaikassa.
Muutto ja levinneisyys: Talvehtii Länsi-Euroopassa. Muutto Pohjois-Venäjän arktisille merialueelle tapahtuu Suomenlahden kautta. Tämä vaikuttava luonnonnäytelmä osuu muutamille päiville toukokuun loppupuolella. Linnut tulevat mereltä mantereen päälle isoissa komeissa auramuodostelmissa tai jonoissa. Paluu syksyllä herättää vähemmän huomiota ja kestää kauemmin. Läpimuuttajien kokonaiskanta on noin 150 000. Muutamia pareja pesii Suomenlahden saaristossa.