Ääni: Korahtelevaa korskumista. Kiimainen uros ääntelee aika harvoin.
Elinympäristö ja levinneisyys: Valkohäntäpeurat asustavat mieluimmin viljelyksiin rajoittuvissa lehti- ja sekametsissä. Se on alunperin pohjoisamerikkalainen hirvieläin. 1930-luvulla se on lahjoituksena siirtoistutettu Etelä-Suomeen. Nykyisin sitä esiintyy Pohjois-Suomessa asti. Etelä-Suomessa se on paikoin runsaslukuinen.
Lisääntyminen: Valkohäntäpeurat tulevat kiimaan loka-marraskuussa. Naaras synnyttää touko-kesäkuussa kaksoset, hyväkuntoisimmat usein kolmoset, Vasat ovat emonsa hoivissa seuraavaan kevääseen saakka.
Jäljet ja jätökset: Valkohäntäpeuran ja kuusipeuran jäljet ovat samanlaiset, metsäkauriin jälkiä huomattavasti kookkaammat. Sieltä missä ”valkohännät” ovat ruokailleet löytyy näkyviä papanakasoja.
Mukava tietää: Valkohäntäpeurasta on käytetty myös nimeä laukonpeura. Tämä johtuu siitä, että ensimmäiset Pohjois-Amerikasta, tarkemmin sanottuna Minnesotasta tuodut istutusyksilot tuotiin Laukon kartanoon Vesilahdelle. Täältä ne päästettiin luontoon vuonna 1938. Eli nimi tulee istutuspaikan mukaan. Valkohäntäpeura on tullut tunnetuksi maailmanlaajuisesti Walt Disneyn Bambina Vanhimmat elävät 16-18 vuotiaiksi.