Paino: 2-7 g
Tuntomerkit: Vaivaispäästäinen on miltei yhtä pieni kuin kääpiopäästäinenkin. Pienen koon ohella tärkein tuntomerkki on tuuheakarvainen häntä. Selkäpuoli monen muun päästäisen tapaan tummanruskea, vatsapuoli vaaleanharmaa.
Elinympäristö ja levinneisyys: Se viihtyy leudoissa, vehmaissa pensastoissa ja eritoten heinäisillä aukioilla. Karuimpia tunturipaljakoita lukuun ottamatta vaivaispäästäistä tavataan yleisesti kaikkialla Suomessa.
Lisääntyminen: Naaraat ovat yksinhuoltajia. Ne synnyttävät kesän kuluessa 1-3 katrasta, joissa poikasmäärä vaihtelee 3-10. Pennut itsenäistyvät noin kolmen viikon imetysajan jälkeen, mutta sukukypsiksi ne tulevat yleensä vasta seuraavana keväänä.
Jäljet ja jätökset: Talvihangella näkyy usein lyhyitä jälkijonoja, jolloin eläin on noussut puun tyveltä, taivaltanut kotvan ja palannut lumenalaiseen valtakuntaansa. Liikehdintä on tapahtunut juosten tai lyhyin parihypyin. Jotos on vähän pienempi kuin metsämyyrällä. Eri päästäislajien määritys jälkien perusteella on mahdotonta.
Mukava tietää: Päästäisten pieni koko edellyttaa äärimmäisen vilkasta aineenvaihduntaa ja suurta hapentarvetta. Kiihtyneen paastäisen sydän voi lyödä jopa 1 350 kertaa minuutissa. Tämän johdosta
päästäiset ovat maailman lyhytikäisimpiä nisäkkäitä. Vaivaispäästäine