paikoillaan pitkiäkin toveja. Tähystelee saalista myös pylvaan nokasta, langalta, yksinäisestä puusta tai ladon katolta. Soidinlentona on hurjasti mutkitteleva matkalento tai loivasti kierteinen syöksy alas pesälle.
Ääni: Soidinääni kimakkaa ”kikinaa”. Varoitus samantapaista, mutta iskevämpää.
Elinympäristö ja pesintä: Peltojen tms. aukeiden pesimälintu. Pesa vanhassa variksen pesässä, puunkolossa tai sopivassa pöntössä.
Muutto ja levinneisyys: Elo-syyskuussa muuttaa Etelä-Eurooppaan ja Pohjois-Afrikkaan. Palaa huhti- toukokuussa. Muuttomatkalaisia näkee avointen maiden päällä lekuttelemassa sielläkin, missä niitä ei pesi. Hyvään myyräesiintymään voi kokoontua useampia lintuja lähekkäin. Pesimistä ei tapahdu eteläisimmässä osassa Suomea.
Mukava tietää: Laji on joutunut silmälläpidettävien listalle kannan vähenemisen vuoksi. Tuulihaukkojen harvinaistumisen syitä on mm. tehomaatalous. Se pienentää myyräkantoja, mikä puolestaan vaikeuttaa tuulihaukan saalistusmahdollisuuksia. Pesäpaikkojen puuttuminen sopivilta alueilta on myös eräs vähenemisen merkittävä syy. Auta tuulihaukkaa ja rakenna sille pönttö. Ripusta se pellon keskelle, ladon seinään tai yksinäiseen puuhun. Pöntön mitat: Lentoaukko puolet koko etuseinästä, sisäkorkeus noin 40 cm ja sisähalkaisija 25×25 cm.