Tuntomerkit: Sisiliskon pää on pyöreä, niska paksu ja ruumis hoikka sekä ketteränomainen. Häntä on 1-2 kertaa ruumiin mittainen. Väritys vaihtelee, on täpliä, juovia ja erilaista pohjaväriä. Ruskea ja oliivinvihreä sekä tummat laikut lienevät täsmällisimpiä luonnehdintoja. Sisiliskon havaitsee parhaiten kuullessaan nopean kahahduksen, kun lisko väistyy ihmisen tieltä. Samoin lämpimällä paikalla, puulla tai vaikka kivellä, sisiliskot ottavat aurinkoa paikallaan.
Elinympäristö ja levinneisyys: Sisiliskon tapaa hyvin monenlaisissa paikoissa, ehkä enemmän kuitenkin kuivanpuoleisista. Ihmisen aiheuttamiin muutoksiin sisilisko on sopeutunut hyvin. Tavataan koko maassamme, mutta etelässä enemmän kuin pohjoisessa.
Lisääntyminen: Toukokuusta kesäkuun alkuun on sisiliskon paritteluaika. Koiraat uhittelevat ja tappelevat keskenään, voittanut koiras nappaa naarasta kiinni hampaillaan ja hedelmöittää munat asettamalla paritteluelimensä naaraan viemärisuoleen. Munat putkahtavat naaraasta tantereelle parin kuukauden kuluttua, ja munasta vapauduttuaan poikaset ovat omillaan toimeentulevia. Syntyessään poikaset ovat keskimäärin 4,6 senttisiä ja painoltaan 0,2 grammaisia. Yleensä sisiliskonaaraassa on 5-6 munaa, mutta se synnyttää vain 1-2 poikasta.
Mukava tietää: Aärimmäisenä puolustuskeinona sisilisko pudottaa häntänsä ahdistelijalle. Tilalle kasvaa uusi, ei kuitenkaan entisen veroinen. Sisilisko on Suomen ainoa varsinainen nelijalkainen maalisko. Sisilisko on rauhoitettu.