piikkejä. Poikueita on vuodessa vain yksi. Poikaset ovat emon hoidossa alkusyksyyn asti.
Jäljet ja jätökset: Siilin jälkiä pääsee joskus näkemään pehmeässä maassa. Niissä näkyvät pienet kynsien painallukset. Ulostekikkarat ovat tummia ja usein niissä näkee saaliseläinten sulamattomia osia, ennen muuta kovakuoriaisten peitinsiipiä.
Mukava tietää: Havaitessaan itsensä uhatuksi, siili kiertyy piikkipalloksi. Ehdottoman varmaa turvaa piikit eivät siilille kuitenkaan anna. Joskus ketun onnistuu tappaa siili. Jotkut huuhkajat ovat erikoistuneet siilien saalistajiksi. Pahemmin siilejä verottaa liikenne ja talvi. Siili rakentaa syksyllä horrospesän suojaisaan paikkaan, missä lämpötila ei laske kovin paljon pakkasen puolelle ja minne ei pääse kerääntymään vettä. Ihmisen tyroksesta ja vesivanerista rakennetu laatikot ovat siilille erinomainen talvikoti. Talvihorroksen aikana siilin ruumiinlämpö laskee jopa +4 asteeseen. Sydämen lyönnit harvenevat jopa 2-3 lyöntiin minuutissa. Horroksen aikana siili kuluttaa ruumiiseensa syksyllä kertynyttä varastorasvaa ja paino alenee 20-30
Ainoa keino estää siilien joutumista liikenteen uhreiksi on rakentaa teiden alle siilinmentäviä tunneleita. Yksi siilien uhka on myös marjaviljelyksille rastaiden vierailujen estämiseksi viritetyt verkot Tällaiseen verkkoon takertunut siili ehtii monasti kokea tuskaisen kuoleman ennenkuin se huomataan. Vanhimmat siilet elävät noin 5 vuotiaiksi.