Tuntomerkit: Merilokista sen erottaa pienemmästä koosta, pienemmästä siivenkärjen valkopilkusta sekä keltaisista jaloista. Lento taitavan sulavaa. Selkälokki käyttää usein hyväkseen ilmavirtauksia. Se on paljon kesympi kuin merilokki.
Ääni: Huudellessaan käyttää selvästi aja o kirjaimia eli ”Aaoo”. Kaklattava lakratus on nopea, verrattuna lähinnä samanaaniseen harmaalokkiin.
Elinympäristö ja pesintä Tyypillisimmät selkälokin pesimäpiirit ovat rannikkoalueemme rauhalliset matalaa puustoa ja pensastoa kasvavat saaret. Se pesii myös puuttomilla ulkoluodoilla sekä suurten sisämaajärvien saarilla. Pesä on saaren pensastovyöhykkeen kivikossa avoimesti.
Muutto ja levinneisyys: Selkälokki talvehtii Välimerellä ja Afrikassa. Syysmuutto tapahtuu etupäässä syyskuussa ja paluumuutto huhtikuussa. Tarkkasilmäisimmät voi keväällä havaita muuttajia korkealla taivaalla tai ainakin kuulla sieltä niiden huutoja. Selkälokki seurailee mielellään laivoja ja kalastusaluksia. Pesii Itä-Suomessa Kuusamo-Savonlinna Jyväskylä linjan itäpuolella sekä erillisesti koko rannikkoalueellamme.
Mukava tietää: Taantunut. Sen syyksi epäillään rauhallisten pesintäpaikkojen vähenemistä, kalaravinnon saannin heikkenemistä ja harmaalokkien runsastumisen myötä tapahtunutta elintilan kapenemista.