Elinympäristö ja levinneisyys: Saukko suosii sisämaan kirkasvetisiä pieniä jokia ja järviä, mutta se elää kaikenlaisilla vesistöalueilla, joista on mahdollisuus saada ravintoa. Urossaukkojen laajojen elinalueiden sisällä voi asustaa yksi jopa useampia naaraita. Saukko esiintyy harvalukuisena koko maassa. Meren rannoilta sitä ei juuri tapaa.
Lisääntyminen: Useimmat pentueet syntyvät keväällä. Naaras synnyttää veden tuntumassa olevaan pesäonkaloon 2-4 pentua. Naaras ei synnytä joka vuosi ja tämän vuoksi pennut voivat olla sen seurassa pitkään elämäntaitoja oppimassa.
Jäljet ja jätökset: Saukko liikkuu loikkien. Joskus niissä näkyy vain kaksi käpälänpainallusta, joskus kolme, joskus kaikkien neljän käpälän painallukset. Sopivan pehmeään alustaan ja merkit räpylöistäkin. Lumeen jaa joskus myös hännän jättämä jälki. Jos lumipeite on paksu ja pehmyt niin ruumiista syntyy leveä ura. Sopivalla kelillä saukko liukuu välillä mahallaan, jolloin syntyy hauska liu’untajälki. Saukkojen asuinvesien rannoilta saattaa löytää helpostikin niiden ulosteita ja ruokailutähteitä mm. kalan suomuja.
Mukava tietää: Keski-Euroopassa on todettu, että sikäläinen saukkokantojen häviäminen on johtunut vesistöihin joutuneista ympäristömyrkyistä, jotka saaliskalojen kautta ovat siirtyneet saukkoihin kohtalokkain seurauksin. Saukko on eläimistömme ainoa nisäkäslaji, joka voi lisääntyä mihin aikaan vuodesta tahansa. Vanhimmat elävät jopa yli viisitoista vuotiaiksi.