taantumaa. Sen jälkeen rusakko kuitenkin valtasi nopeasti nykyisen levinneisyysalueensa. Rusakkokanta on tihein eteläisen Suomen viljelysmailla ja tämän alueen asutuskeskuksissa. Levinneisyyden pohjoisraja on noin Oulun korkeudella.
Lisääntyminen: Rusakon kiima alkaa jo helmikuun loppupuolella ja ensimmäiset poikaset syntyvät huhtikuussa. Naaras synnyttää 2-6 poikaskatrasta suojaisaan paikkaan ei kuitenkaan aina, vaan poikasia on tavattu pihanurmikoiltakin. Kevätpoikueen jälkeen rusakkonaaras synnyttää vielä toisen, usein kolmannenkin poikueen.
Jäljet ja jätökset: Varsinkin talvisaikaan rusakon jälkiä löytyy runsaasti sieltä, missä rusakoita asustelee samoin jätöksiä, kuten ulosteita sekä kaivu- ja syönnosjälkiä. Rusakon jättämät jäljet on usein vaikea erottaa metsäjäniksen jäljistä. Pehmeässä lumessa ero on kuitenkin selvä. Metsäjäniksen takajalkojen painallukset ovat leveämmät kuin rusakon takajalkojen jättämät.
Mukava tietää: Jänisrutto eli tularemia on jänisten taudeista laajimmalle levinneitä ja se on metsäjäniksellä yleisempi. Sen aiheuttaa tietty sauvabakteeri, joka leviää suoraan jäniksestä toiseen, mutta myös vertaimevät hyönteiset levittävät sitä. Tartunnan saanut janis kuolee muutamassa vuorokaudessa. Tularemia leviaa moniin muihinkin eläimiin, myös ihmiseen. Ihmisessä tularemiatartunta aiheuttaa pari viikkoa kestävän kuumesairauden. Rusakot saattavat tulla puutarhoihin ja tehdä vahinkoa jyrsimällä hedelmäpuiden sekä koristekasvien kuorta ja oksankarkia.