Pääjakso: Pituus: 7-11 cm
Tuntomerkit: Kyhmyinen ja kuiva iho, kulkee harvoin loikkimalla kuten sammakko. Vatsapuoli harmaa, selkä yleensä tummanruskea. Sympaattinen
Ääni: Koiraiden kutuaikaiset valittavat kurnutukset toistuvat yleensä 5-6 kertaa peräkkäin. Ääni metallinen.
Elinympäristö ja levinneisyys: Pystyy elämään kuivemmissa paikoissa kuin sammakko. Talvehtii enimmäkseen vesien pohjalla. Yleisin maan etelä- ja keskiosissa. Pohjoisimmat esiintymät Kittilässä ja Saariselällä.
Lisääntyminen: Kutee etelässä vapun tienoilla, pari viikkoa myöhemmin kuin sammakko. Naaras laskee 3-6 metrisen kutunauhansa vähän syvempiin vesiin kuin sammakko, mutta kuitenkin rannan lähelle. Maalle noustessaan poikasen pituus on sentin tai vähän yli.
Mukava tietää: Nimetessään eläimiä 1700-luvulla ruotsalainen Carl von Linne’ antoi rupikonnalle nimen ranskalaisen kollegansa Bufon mukaan. Säikähtäessään rupikonna pissaa itseään puolustaakseen keltaista ja pahanhajuista ainetta. Rupikonnan ihorauhasista erittyy myrkyllistä limaa, joka suojaa sitä petoja vastaan. Ihmiselle siitä ei ole haittaa myrkyn pienestä määrästä johtuen. Rupikonna on täysin rauhoitettu.