Ääni: Soidinääni, jota kuulee myös kevään muuttomatkalta on helppo tuntea kun kuvittelee sen sanovan ”leuko-leuko-leuko” tai ”Veetty-veetty-veetty”. Varoitusääni on ”kevi-kevi-kevi”. Muuttoparvesta voi kuulua lisäksi myös hauska ”kue-ke-ke-ke”-ääni.
Elinympäristö ja pesintä: Pesii parhaimmillaan Lapin palsasoilla. Punakuirin voi löytää pesimästä myös puoliavoimelta rämesuolta tai paljaslakiselta kostealta tunturikankaalta. Pesä on avoimesti mättäällä.
Muutto ja levinneisyys: Talvehtii Afrikan ja Euroopan länsirannikoilla sekä läntisellä Välimerellä. Punakuiri lähtee pesimäpaikoilta heinäkuun lopulla ja poistuu maastamme syyskuussa. Linnut palaavat pesimäpaikoille touko-kesäkuun vaihteessa. Toukokuun puolivälissä punakuirit matkaavat Pohjois-Venäjälle. Ne lentävät Suomenlahdella suomenpuoleista rannikkoa komeissa kaarenmuotoisissa parvissa. Kymmenet tuhannet linnut käyttävät tätä reittiä matkatessaan arktisille pesimäsijoilleen. Pienehkö joukko muuttaa Pohjanlahtea pitkin läntisemmälle tundralle. Sisämaassa linnut ovat harvinaisia. Syysmuutto heinä-elokuussa on huomaamattomampi. Pesii pohjoisimmassa tunturilapissa, ”käsivarresta” se puuttuu. Sallan ja Ivalon välillä on myös todettu vähäistä pesintää.
Mukava tietää: Punakuiri on ollut aiemmin silmälläpidettävä laji. Tähän oli syynä todennäköisesti munien keruu 1900-luvun alussa.