Pituus: 27-29 cm Siipiväli: 60-65 cm Nokka: Noin 4 cm Parimäärä: 15 000-20 000
Tuntomerkit: Pitkät punaiset koivet on istuvan linnun tuntomerkki. Valkea siiven takareuna sekä yläperän ja takaselän valkea kiilakuvio erottavat lentävän linnun hyvin samannäköisestä suokukkonaaraasta. Punajalkaviklo ei istu puussa kuten monet muut viklot.
Ääni: Tavallisin liyky -huuto sekä pitkät tai lyhyet ivy Isoidinhuudot ovat helposti opittavia ääniä. Varoitus on viklojen tapaan iskevää. Punajalkaviklo on vilkas ääntelijä.
Elinympäristö ja pesintä: Punajalkaviklo on ennen kaikkea avointen merenrantaniittyjen ja kallio- ja ruohikkoluotojen pesimälintu. Viime aikoina se on alkanut levittäytyä sisämaahan erilaisille avoimille kosteikoille, jopa soille. Lapin soilla pesii oma kanta, joka on levinnyt Jäämeren rannikon suunnasta. Pesä on vaikeasti löydettävissä ruohikon kätköstä.
Muutto ja levinneisyys: Punajalkaviklo talvehtii Länsi-Euroopassa ja Välimeren ympäristössä. Laji pesii maamme merenrannikoilla, paikoin rannikkoa lähellä olevilla lintuvesillä ja eteläisimmässä Suomessa myös sisämaassa. Pohjoisimman ”käsivarren” ja ”päälaen” alueella on myös oma pesimäkanta.