Paino: 60-70 g Parimäärä: 15 000 20 000
Tuntomerkit: Valkea selkäjuova ja koiraan keltainen päälaki ovat varmoja tuntomerkkejä. Kupeet ovat harmaasävyisen pilkullisia. Pohjantikka on ”kesy”. Se ahertaa ruuanetsinnässä ihmisestä liioin piittaamatta.
Ääni: Tikitys on pehmeämpää ja vaimeampaa, kuin muilla kirjotikoilla. Aivan kuin käpytikan tikitys kuuluisi maan alta. Rummuttaa vähän pitempään kuin käpytikka. Pohjantikka päästää reviirikiistoissa käpy. ja valkoselkätikan tapaan nopean tikityssarjan
Elinympäristö ja pesintä: Pohjantikka viihtyy vanhoissa havu-ja sekametsissä, joissa on runsaasti vioittuneita puita. Niitä löytyykin etupäässä korpimaisista metsistä. Pohjantikka pesii usein kanahaukan lähinaapurina. Pesä on sen itse hakkaamassa kolossa.
Muutto ja levinneisyys: Vanhat yksilöt ovat yleensä paikkalintuja. Nuoret ja osa vanhoista vetäytyvät talveksi pesimäaluettaan etelämmäksi. Syksyllä, kun liikehdintä on vilkkainta, lintuja voi tavata vanhentuneissa puutavarapinoissa, rankalājissä, hirsilatojen seinillä ja puissa, joissa on irtoamisvaiheessa olevaa kaarnaa. Joskus lintu naputtelee pitkän tovin esimerkiksi pihapiirin aidantolppaa. Laji puuttuu pesivänä ”käsivarresta” ja eteläisimmästä Suomesta.
Mukava tietää: Tehometsätalouden vuoksi taantunut laji.