Pituus: Noin 15 cm Paino: Noin 19 g Parimäärä: 200 000-300 000
Tuntomerkit: Alkukesällä koiraan tuntee helposti, koska sillä on mustavalkea pää sekä ruosteenpunertavat niska, hartiat ja yläperä. Naaras ja syksyisin myös koiras muistuttavat kovasti pajusirkkunaarasta. Pohjansirkun yläperän ruskea väri on kuitenkin hyvä tuntomerkki. Joskus pohjansirkku nostaa päälaen höyheniä pieneksi töyhdöksi. Lajiparin erottaa parhaiten kutsuäänen ja laulun perusteella.
Ääni: Laulu on korvia hivelevän kaunis viheltävä säe. Se on matalampi ja lyhyempi kuin rautiaisella. Laulu tuo mieleen myös pulmusen, mutta pulmunen laulelee vain tuntureilla. Kutsu- ja varoitusääni on tiksutusta. Se muistuttaa pikkusirkkua, kultasirkkua ja laulurastasta.
Elinympäristö ja pesintä: Kitukasvuisten rämesoiden, ojanvarsien sekä valoisien korpien pesimälintu. Pesä on maassa ruohomattaan tai pensaan suojassa.
Muutto ja levinneisyys: Pohjansirkku muuttaa elo-syyskuussa Kaakkois- ja Etelä-Aasiaan. Palaa pesimään huhti-toukokuussa. Lintu lennähtää mielellään ruokailemaan sateen kostuttamalle pihamaalle. Syysmuuttajat vierailevat myös kosteiden peltojen laitamilla. Laji puuttuu pesivänä tunturilapista ja eteläisimmästä Suomesta.