Lisääntyminen: Norppa kaivaa pesän ahtojaan lohkareiden tai lumikinoksen suojaan. Pesään johtaa vedestä avanto.
Jäljet ja jätökset: Kevätjäiltä voi löytää norppien talvipesiä, joiden katto on luhistunut. Synnyttävät naaraat tekevät laajemman pesan kuin muut yksilöt. Jos pesässä on ollut kuutti, pesästä löytyy sen vaaleita karvoja. Norppien lepopaikoilta, rantakiviltä ja -kalliolta voi löytää kevätkesällä karvanvaihdossa irronneita karvoja. Jätöksiksi voidaan lukea myös pyydyksiin tarttuneet kalat, joita norpat ovat käyneet repimässä.
Mukava tietää 1960-luvun lopussa Eero Helle totesi, että Itämeren norppanaaraista huomattava osa oli lisääntymiskyvyttömiä. Niiden kohduissa oli laajoja arpikuroutumia. Syy oli PCD-yhdisteet, joita norpat saivat kaloista. Kun ympäristömyrkkyjä pystyttiin ratkaisevasti vähentämään, nuoremmissa norppaikäluokissa kuroutumia ei ole enää esiintynyt Saimaannorpat hupenivat kovan pyynnin seurauksena 1950-luvun puolivälissä, mutta rauhoituksen tuloksena kanta alkoi hitaasti kasvaa. Mutta 1960-luvulla niistä löytyi hälyttävän korkeita elohopeapitoisuuksia. Tämä uhka poistui, kun elohopean käyttö uitettavien koivupuiden suojauksessa lopetettiin. Kuitenkin uhaksi jäi vielä kuuttien hukkumiset kalanpyydyksiin. Tämän vuoksi Suomen WWF:n saimaannorppatyöryhmä sopi tiettyjen kalastuskuntien kanssa kalojen pyyntirajoituksista. Tämän ansiosta saimaannorpat ovat päässyt monilla alueilla kasvamaan.