Elinympäristö ja levinneisyys: Näätä elää havu- ja sekametsissä. Nykyisin niitä elää jonkin verran myös asutusten tuntumassa. Sitä tavataan nykyisin koko Suomessa tunturialueita ja merensaaristoa lukuun ottamatta
Lisääntyminen: Kiima-aika on kesällä. Sikionkehitys on viivästynyt. Naaras synnyttää toukokuussa 3-5 pentua suojaisaan paikkaan, vanha palokärjen yksi tai moni reikäinen ja osittain ontoksi lahonut puunroni on yksi tavallisimmista pesäpaikoista.
Jäljet ja jätökset: Näätä liikkuu yleensä loikkien tai hiipimällä kävellen. Loikkien välit ovat 40-80 cm, joskus enemmänkin. Lumeen tai pehmeään maahan jäävät takatassujen rinnakkaiset painallukset jonona. Näädän tassujen jäljet ovat kissan jälkiä vähän suuremmat ja soikeammat. Näätä jättää kulkureittiensä varteen kiville ja kannoille ulosteita, jotka ovat vähän kissan kikkaraa pienempiä. Saalisjätteitäkin voi joskus löytää mm. oravan pesästä tai muulta käyttämältään makuupaikalta.
Mukava tietää: Näätäeläimistä monia käytetään turkiksiksi. Saukon ja näädän nahkat olivat aikoinaan arvokkaita, mutta vielä arvokkaampi oli näädän sukulaisen, siperialaisen soopelin nahka. Soopeleita oli vielä keskiajalla Pohjois-Euroopan metsissä, mutta liiallinen metsästys vei ne sukupuuttoon. Minkki on näätäeläimistä ainoa, jota tarhataan laajamittaisesti. Suurimmat saaliseläimet ovat jänis ja metso. Vanhimmat elävät yli 10 vuotiaiksi.