tundrat. Fennoskandiassa se on hyvin harvalukuinen ja vaarassa kuolla Suomesta sukupuuttoon.
Lisääntyminen: Naali on yksiavioinen. Pari kaivaa pesänsä hiekkaiseen maahan tai kivilouhikon lohkareiden välisiin onkaloihin. Samoja pesäkumpuja käytetään vuosikymmeniä.
Jäljet ja jätökset: Naalin tassujen jättämät jäljet ovat samanlaiset kuin ketulla. Naalin ja ketun jäljet muistuttavat samankokoisen koiran jälkiä, mutta koiran tassunjälki on niitä pyöreämpi. Naali kaivaa ketun tavoin talvisin lumen alta ravinnokseen haaskoja ja tavoittaa joskus myös pikkujyrsijän. Jos haaska on suuri, naali voi oleskella sen tuntumassa pitkiä aikoja ja jättää tällöin runsaasti ulostekikkaroita näkyville paikoille alueen varaamisen merkeiksi.
Mukava tietää: Vähenemisen syynä on ketut jotka valtaavat pesimäpaikat ja elinpiireiltä ruuan. Nykypäivän poronhoito jättää vähemmän tuntureille teurasjätteitä kuin ennen ja niistä kilpailtaessa naali joutuu pienempänä armotta väistymään. Nykyisin naaleja tarhataan lähinnä talviturkiltaan ruskeanharmaata siniseltä vivahtavaa värimuotoa, valkoisia hyvin vähän. Tarhanaalista käytetään hieman harhauttavaa nimeä sinikettu. Vanhojen pesäkumpujen ulosteiden rehevöittämät pesäkummut on helppo havaita. Joskus saman suuren kummun suojissa voi pesiä kaksi jopa kolme paria, mikä osoittaa, ettei naalilla ole likikään yhtä suurta halua reviirinhallintaan kuin sudella, ketulla ja supikoiralla.