Uhanalaisuusluokka: Vaarantunut laji.
Tuntomerkit: Mustavalkea pää, jossa on selvärajaiset ”pulisongit”. Vatsapuoli on poikkijuovainen. Teräväkärkisillä siivillään muuttohaukka lyö voimakkaita iskusarjoja ja sitten liitää. Paljon samannäköistä nuolihaukkaa se on selvästi suurempi, jykevämpi ja iskee siivillään voimakkaammin.
Ääni: Soidinäänet ovat kitsuvia ja kitiseviä. Varoituksen tuntee helpoimmin pitkistä ja käheistä rääkätyssarjoista.
Elinympäristö ja pesintä: Laajat avoimet rimpisuot ovat meillä muuttohaukan pesimäpaikkoja. Pesä on suomättäällä tai esim. vanhassa kalasääsken pesässä.
Muutto ja levinneisyys: Syyskuussa ja lokakuun alkupuolella muuttohaukka lennähtää talveksi läntisen Pohjois-Afrikan tai Etelä-Euroopan avomaille. Joskus muutamia yksilöitä on todettu talvehtineen Suomessakin. Palaa pesimäpaikoilleen huhtikuussa ja toukokuun alkupuolella. Pesii varsin harvalukuisena siellä täällä noin Kokkola Kajaani linjan pohjoispuolella. Rannikoilla ei pesintöjä.
Mukava tietää: Ymparistomyrkyt ja vaino veivät lajin jo sukupuuton partaalle. Viime vuosikymmenten aikaiset suojelutoimet ovat kuitenkin kantaa hieman vahvistaneet. Tästä syystä se on voitu siirtää erittäin uhanalaisten lajien luettelosta astetta lievempään, vaarantuneiden lintulajien joukkoon.