Parimäärä: 12 000-18000
Tuntomerkit: Musta väri on pettämätön tuntomerkki. Lisäksi pitkä ja musta, tyveltä punainen nokka sekä pitkät jalat varmistavat lajinmäärityksen. Naaraat ovat hieman himmeämmän värisiä kuin koiraat Nuoret ovat vielä niitäkin vaaleampia ja kirjavampia. Mustaviklo lentää nopeasti ja tekee yhtäkkiä yllättäviä suunnan muutoksia.
Ääni: Soidinääni on erittäin kaunis, heleä ja vähän kaihoisa liverrys. Liverrys alkaa ”käk-käkl” räkätysäänillä. Kutsuääni, joka kuuluu usein sen lentäessä, on läpitunkeva ”tuit”. Varoitusääni on muiden viklojen tapaan hätäisen iskevää, mutta enemmän ”kätkättävä”.
Elinympäristö ja pesintä: Viihtyy luonnonvaraisilla, vetisillä avosoilla. Itse pesäpaikka on yleensä suon laidan tai se poikki kulkevalla kangasharjanteella. Mustaviklo kuljettaa kuitenkin poikasten kuivuttua ne suolle. Munapesä avoimesti maassa.
Muutto ja levinneisyys: Talvehtii Länsi-Afrikassa ja Välimeren länsiosissa. Toukokuun alkupuolella voi kuulla yllättäen lähes missä vaan taivaalta mustaviklon ”tuit” -huutoja kun ne useimmiten yksin tai kaksin matkaavat pesimäsijoilleen. Lintuja on vaikea havaita taivaalta. Kesäkuussa mustaviklon ääniä kuulee uudelleen kun naaraat ovat jo paluumuutolla. Vanhat koiraat poistuvat heinäkuussa ja nuoret elo-syyskuussa. Muuttajia löytää ruokailemasta liete- ym. kahluurannoilta. Pesii noin Raahe-Kajaani linjan pohjoispuolella.