puolestaan mustanruskea ja alapuolelta vaihtelevasti vaaleapilkullinen. Koiraalla on keltainen nokka ja selvä keltainen silmärengas. Nuori koiras on mustanpuhuva ja tummanokkainen. Leuhakka pyrstö heilahdellen lintu lennähtelee tiheiköstä toiseen.
Ääni: Laulussa esiintyvä huiluääni on hyvä tuntomerkki. Mustarastas säikäyttää joskus voimakkaalla, nopealla ”kikittävällä, suksuttavalla tai taksuttavalla” äanisarjalla. Samalla se lentää nopeasti pakoon. Linnun muita ääniä ovat matala heikko ”vatvattelu” ja korkea sirahdus.
Elinympäristö ja pesintä: Rehevät kuusi- ja sekametsät, varsinkin lehdot ovat mustarastaan ominta pesintäympäristöä. Puistot, hautausmaat yms. kulttuurivaikutteiset, vehmaat metsiköt ovat varmoja mustarastaspaikkoja. Pesä on usein lähellä maata, halkopinossa, kannon nokassa, puun lahoutuneessa kolossa jne.
Muutto ja levinneisyys: Osittaismuuttaja. Suurin osa maamme mustarastaskannasta lentää syys-lokakuussa talvehtimaan Länsi-Eurooppaan. Osa jää Etelä-Suomeen lähelle ihmisasutusta. Muuttajat palaavat takaisin maalis-huhtikuussa. Mustarastas oppii käymään ruokintapaikoilla. Se on tuttu ja komea vieras myös marjaisessa pihapihlajassa. Laji pesii Etelä-Suomessa yleisena, pohjoiseen päin harvinaistuen. Yhtenäinen pesintä päättyy n. Kemi-Puolanka linjalle.
Mukava tietää: Uudenmaan maakuntalintu.