punaruskeita. Lennosta linnun tuntee parhaiten valkean siipijuovan ja valkean mustakärkisen pyrstön perusteella. Lentelee hurjistuneesti soidinlentoja. Nykivin siiveniskuin se sinne tänne heittelehtien kiertelee pesimäpiiriään. Tavanomainenkin lento on vähän epävarmannäköistä ”nykimistä”.
Ääni: Soidin hokema on kantava ”vettou, vettou” tai kiihtynyt ”jääkkä, jääkkä -huuto. Välillä ääni voi kiihtyä ikään kuin vihamieliseksi. Varoitus on voimakas pitkä, värisevä ”kvii-jaa” tai ”vivittävä” huutosarja. Aänet ovat niin omantyylisiä, ettei erehtymisen vaaraa juuri ole.
Elinympäristö ja pesintä: Alavien merenrantaniittyjen asukas. Sen suosiossa ovat maankohoamisrannat, joissa liete ja heinikot vuorottelevat sekä etäämpänä rannasta pajupensaikot peittävät maaperää. Pesä avoimesti heinäisellä mättäällä. Meriveden nousu voi tuhota pesän.
Muutto ja levinneisyys: Mustapyrstökuiri poistuu elokuussa Välimeren ja Pohjois-Afrikan maihin ja palaa huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa. Muuttajia näkee etupäässä Pohjanlahden kahlaajarannoilla. Sisämaassa havainnot ovat harvinaisia. Suomessa pesivä kanta on keskittynyt Liminganlahden rantamille.
Mukava tietää: Uudistulokas. Ensimmäinen havainto 1900-luvun alussa. Pesintä todettiin 1950-luvun lopussa. Tätä nykyä pesimäkanta on vakaa.