Elinympäristö ja levinneisyys: Minkki elää vesistöjen varsilla ja erityisen runsas se on merenrannikoilla ja merensaaristossa. Usein se asettuu ”Vuokralaiseksi” majavien patoalueelle. Minkki on nykyisin hyvin yleinen koko maassa.
Lisääntyminen: Kiima-aika on keväällä. Joillakin minkeillä saattaa sikiönkehitys viivästyä. Pennut, joita on 3-8 syntyvät touko-kesäkuussa. Joskus minkki voi synnyttää jo huhtikuussa. Kuten muillakin näätäeläimiä pennut ovat pitkään emon seurassa ja itsenäistyvät vasta, kun ovat lähes aikuisen kokoisia.
Jäljet ja jätökset: Minkin ja hillerin jäljet ovat samanlaiset ja muistuttavat kärpän jälkiä. Loikkien pituuskin on samaa luokkaa kuin kärpällä 30-80 cm. Minkin ja hillerin käpälien jättämät jäljet ovat kuitenkin suuremmat kuin kärpän. Hillerin jälkikuviossa voi joskus näkyä myös etukäpälien painallukset. Minkin ja hillerin ulosteet ovat samankokoisia. Niitä voi löytää rannoilta samoin ruokailutähteitä.
Mukava tietää: Vesikko (Mustela luterola) on varsin erehdyttävästi minkin näköinen, mutta sitä jonkin verran pienempi lajitoveri. Vesikko oli Suomessa vielä tämän vuosisadan ensimmäisillä vuosikymmenillä melko yleinen. Sen jälkeen se alkoi nopeasti harvinaistua. Kolmen Viime vuosikymmenen aikana on varmoja tai lähes varmoja vesikkohavaintoja tehty vain muutama, niistä viimeisin 1992 Sotkamossa minkinpyydykseen jäänyt yksilö. Muualtakin Euroopasta vesikko on kadonnut lähes tyyten. Vesikon häviämisen syytä tai syitä ei ole pystytty selvittämään.