Parimäärä: 50 000-100 000
Tuntomerkit: Hyvin tummaselkäinen lintu. Lennossa tärkeät erityispiirteet ovat valkea yläperä ja pyrstö. Valkea alue näkyy paljon laajempana ja voimakkaampana kuin lirolla ja. Hyvissä oloissa näkyvät myös pyrstön ohuet mustat poikkiraidat. Siivenalustat ovat mustahkoja. Liroa lyhytjalkaisempana lajina metsäviklon jalat ylettyvät lennossa vain noin pyrstön kärjen tasalle. Jaloista puuttuu vihreä väri. Lähtiessään lentoon se huikkaa kirkkaasti ”tlyit- vit-vit” tai ”tyivii-tyivii”. Arkana lintuna se ei useinkaan laske ihmistä niin lähelle kuin liro.
Ääni: Laulu on korvia hivelevän kaunista ”tyivii tai ”tlyiivii” -hokemaa. Lintu huutelee sitä korkea -aaltoisesta matkalennosta tai puun latvasta. Metsäviklo liittää usein korkeat tyky-tyky”-varoitusäänet hokeman eteen.
Elinympäristö ja pesintä: Metsäviklo on soistuneissa metsissä kulkevien ojanvarsikorpien ja metsälampien ”ilopilleri”. Sen tapaa usein kaivettujen ojien pohjalietteitä ruokaa etsimästä. Pesä on vanhassa rastaan, kuukkelin, närhen tai sepelkyyhkyn pesässä.
Muutto ja levinneisyys: Metsäviklo muuttaa pääosin elokuussa Länsi- ja Etelä-Eurooppaan. Paluumuutto tapahtuu huhtikuussa. Muuttomatkoilla se tykkää laskeutua tulvaniityille, lieterannoille ja muille pienille vesilampareille. Silloin se on näkyvä ja kuuluva laji. Pesii etelästä noin Sodankylän korkeudelle saakka.