Tuntomerkit: Selkäpuoli on tummanruskea, talvella miltei musta. Kyljet ovat vaaleanruskeat ja vatsapuoli vaaleanharmaa. Häntä väri tummuu hitaasti kärkeä kohti.
Ääni: Erittäin korkeaa kirkasta vikinää. Eri päästäislajien erottaminen toisistaan on luonnonoloissa mahdoton.
Elinympäristö ja levinneisyys: Metsäpäästäinen menestyy kaikilla metsätyypeillä sekä soilla, hakkuuaukioilla, niityillä ja pelloilla. Pihoissa ja puutarhoissa elävät yksilöt hakeutuvat usein myös rakennuksiin. Laji on yleinen koko Suomessa.
Lisääntyminen: Naaraat ovat yksinhuoltajia. Ne synnyttävät kesän kuluessa 1-3 katrasta, joissa poikasmäärä vaihtelee 3-10. Sukukypsiksi poikaset tulevat yleensä vasta seuraavana keväänä.
Jäljet ja jatokset: Talvihangella näkyy usein lyhyitä jälkijonoja, jolloin eläin on noussut puun tyveltä, taivaltanut kotvan ja palannut lumenalaiseen valtakuntaansa. Liikehdintä on tapahtunut juosten tai lyhyin parihypyin. Jotos on metsämyyrää hieman hennompi. Eri päästäislajien määritys jälkien perusteella on mahdotonta.
Mukava tietää: Päästäisten elinrytmi on kiivas. Yhden ihmisen vuorokauden aikana metsäpäästäinen kokee toistakymmentä ”päiväaja yöta”. Jokaisen lepohetken jälkeen se tarvitsee ruokaa. Ihmiskorva erottaa päästäisen sirityksesta vain eläimen äänialan matalimmat karjahdukset.