Elinympäristö ja levinneisyys: Metsäkauris oli Suomessa vielä tämän vuosisadan puolivälissä erittäin harvinainen. Kun kauriskanta vahvistui rajojemme takana, vierailijoita alkoi kohta tulla meille runsaasti. Syntyikin sitten meille pysyvä kanta. Metsäkauriita on myös istutettu monille seuduille muun muassa Ahvenanmaalle, jossa syksykanta on noin 15.000 yksilöä, huomattavasti enemmän kuin Manner-Suomessa. Pohjois-Lapissa ja Pohjois-Suomen itäosissa se ei menesty, Metsäkauris elää lehti- ja sekametsissä. Erityisesti se suosii viljelysmaita reunustavien metsien pensaikkoisia vyöhykkeitä.
Lisääntyminen: Metsäkauriin kiima-aika alkaa kesäkuussa ja päättyy heinäkuussa. Tällöin aikuiset urokset perustavat reviirit, joiden omistusoikeudesta ne kuuluttavat kovaäänisesti. Vasat, joita on 1-3, syntyvät seuraavana keväänä. Ne pysyttelevät emonsa seurassa lähes vuoden vanhoiksi.
Jäljet ja jätökset: Metsäkauriin jälkiä pääsee näkemään useammin kuin itse eläimiä. Jäljet muistuttavat erehdyttävästi lampaan jälkiä, samoin papanat lampaan, metsäpeuran tai poron papanoita.
Mukava tietää: Metsäkauriin kiima-aika on kesällä. Hedelmöittymisen jälkeen munasolu jakautuu muutaman kerran ja jaa sitten kohtuun kuukausiksi lepotilaan. Vasta tämän vaiheen jälkeen alkaa normaali sikiönkehitys. Tällaista niin sanottua viivästynyttä sikiön kehitystä ei ole muilla hirvieläimillä. Vastaava sopeutuma tunnetaan myös pohjoisilla alueilla elävistä hylkeistä, karhuista ja useista näätäeläimistä. Vanhimmat elävät noin 15 vuotiaiksi.