Jäljet ja jätökset: Talvisin jänikset jättävät lumelle helposti tunnistettavia jälkiä. Vakinaisille ruokailupaikoille ne kulkevat usein samoja reittejä ja näin lumeen tallaantuu polkuja. Saalistajien harhauttamiseksi metsäjänikset tekevät paluuperiä. Tällöin jänis juoksee ensin tiettyyn suuntaan, pysähtyy ja palaa omia jälkiään takaisin. Sinne tänne, etenkin ruokailupaikalle tipahtelee papanoita. Puissa ja pensaissa näkyy jyrsintajälkiä ja vierellä varisseita oksanpätkiä.
Mukava tietää: Jäniksiä on sanottu ”puolimärehtijöiksi”. Märehtijöiden potsin korvaa osittain umpisuoli. Ruuansulatuskanavassa erottuu tehokkaasti karkea kuitupitoinen ravinto hienorakenteisemmasta ja ravintopitoisemmasta ravinnosta. Näin syntyy kahdenlaisia papanoita, kovia karkeakuituisen ravinnon jätteitä sekä pehmeitä umpisuolipapanoita jotka jänis syö heti peräaukosta. Näin niiden ravintosisältö tulee käytetyksi tarkkaan. Jänisten karvanvaihtoa säätelee ensisijaisesti päivän pituus, ei lumen tulo. Karvanvaihtoon vaikuttaa osittain myös perimä. Tämän vuoksi maastossa näkee syystalvella samaan aikaan jo kokonaan valkoisia ja vielä osittain ruskeita metsäjäniksiä. Jos jäniksiä tuodaan Pohjois-Suomesta Etelä-Suomeen niin perimän vuoksi Pohjois-Suomen jänikset vaihtavat täälläkin vähän aikaisemmin talvikarvaan kuin Etelä-Suomessa syntyneet Kaadetuista haavoista se syö halukkaasti latvaosan vihreää kuorta sekä kaadettujen mäntyjen neulasia. Ruokintapaikoilla jäniksille tarjotaan haapojen ohella kauraa, lehtikerppuja sekä kuivaa heinää. Kannan huippuvuosina Suomessa ammutaan lähes miljoona jänistä