Tuntomerkit: Yli viisivuotiailla yksilöillä on täysin vanhan linnun puku: valkea pää ja pyrstö. Nuoremmilla linnuilla on vähemmän vaaleaa. Lentosiluetin tunnuksia ovat tasaleveät siivet, jotka harittavat selvästi kärjistään, sekä pitkälle työntyvä pää ja kiilamainen pyrstö. Siivenlyönnit ovat laiskoja.
Ääni: Linnut ovat harvoin äänessä, mutta haukkuvasti kilskuvista aanisarjoista merikotka voidaan melko helposti tunnistaa. Naaras ääntelee koirasta matalammin ja hidasrytmisemmin.
Elinympäristö ja pesintä: Merikotka pesii vain lounaissaariston rauhallisimmilla perukoilla ja Lapin erämaissa. Pesä on komea risulinna järeässä puussa.
Muutto ja levinneisyys: Lapissa pesivät yksilöt siirtyvät talveksi pääosin Ahvenanmaalle siellä pesivien seuraan. Nuorista linnuista suurin osa lentää Itä-Eurooppaan. Pesimäalueitten ulkopuolella merikotkia näkee harvinaisena lähinnä maalis-huhtikuussa ja syys, loka- ja marraskuussa. Laji pesii lounaisten merialueittemme saaristossa sekä Pohjois-Lapissa, lukuun ottamatta ’käsivartta ja ”päälakea”.
Mukava tietää: Merikotkaa voidaan pitää onnistuneen suojelutyön symbolina. Suojelutoimenpiteet ovat nostaneet kannan sukupuuton partaalta vakaammalle pohjalle. Suurin petolintumme. Ahvenanmaan maakuntalintu.