Parimäärä: 300-450
Tuntomerkit: Merikihuja on kaksi värimuotoa. Meidän ulkosaaristossa pesivät linnut ovat tummaa muotoa tai tumman ja vaalean värin välimuotoja, Jäämeren linnuissa on runsaasti vaaleita yksilöitä. Vaalealla muodolla linnun koko alapuoli on vatsaa myöten valkea. Tumma muoto on kokonaan tummanruskea tai mustanruskea. Kaikkien näiden erikoistuntomerkki on pidentyneet keskimmäiset pyrstösulat. Sulkien kärjet ovat suipot, toisin kuin leveäpyrstökihulla. Tunturikihuun verrattuna keskisulat ovat paljon lyhyempiä. Merikihu on hurja lentäjä. Se ryövää äkäisillä syöksyillään lokeilta ja tiiroilta niiden saaliit. Normaalisti merikihu liitelee ja lentelee kuin lokki.
Ääni: Kisailuäänet ovat kimeästi haukkuvia äänisarjoja. Pesällä lintujen äänet ovat lyhyitä ”jaksauksia”. Välillä ääni ikään kuin lipsahtaa soinnukkaammin. Muuttomatkoilla merikihu on hiljainen.
Elinympäristö ja pesintä: Merikihut pesivät meillä vain karuilla puuttomilla ulkosaarilla. Pesä on ainoastaan painauma kallion jäkäliköllä tai ruohikossa.
Muutto ja levinneisyys: Tuulen ja veden ”ystävänä” se lentää syyskuussa Euroopan ja Afrikan puoleisen Atlantin rannikon ulapoilla. Palaa yleensä toukokuussa. Muuttajia liikkuu koko rannikkoalueellamme. Venäjän tundran asukkeja voi nähdä sisämaassakin, varsinkin syysmuuton yhteydessä. Pesii meillä noin Helsinki-Oulu välisellä rannikolla.