Tuntomerkit: Kokonaan punainen nokka ja vaalea pää erottavat lajin lähinnä samanlaisesta metsähanhesta. Lennossa hyvä tuntomerkki on vaaleat siiven etureunat. Isona lintuna merihanhen tepastelu on rauhallisen uljasta ja lento päättäväistä.
Ääni: Tavallisin ääni on nenäsointinen gangatus. Välillä lintu päästää korkeampia kiljahtavia ääniä. Merihanhen äänet ovat kokonaisuudessaan pingottuneempia ja särkyvämpiä kuin metsähanhella. Aloittelijan on aika vaikea erottaa näiden lajien aania toisistaan
Elinympäristö ja pesintä: Meren saarten pesimälintu. Mantereen rannoilla se pesii vakituisesti vain Limingassa ja Lumijoella. Runsain kanta on lounaissaaristossa. Laakea pesä on ruovikon tai muun korkean korsikasvillisuuden suojassa.
Muutto ja levinneisyys: Merihanhi talvehtii Länsi- ja Lounais-Euroopassa. Syysmuutto tapahtuu pääosin elokuun loppupuolella ja syyskuun alussa. Paluumuutto huhtikuussa. Muuttajia ja nuoria pesimättömiä lintuja voi päästä näkemaan sisämaassakin, mutta tavallisimmin rannikon tuntumassa. Keväällä linnut käyvät mielellään ruokailemassa rantapelloilla. Muodostaa muuttaessaan auroja tai vinorivejä. Pesii koko rannikkoalueellamme Oulun korkeudelle asti.
Mukava tietää: Riistalintu.