ja niiden keilapäisiä kantoja, paljaaksi kaluttuja runkojen ja oksien pätkiä sekä jyrsintätyön tuottamia lastuja. Ulosteita voi tavata rantapenkoilta, samoin helposti tunnistettavia käpälien painalluksia. Joskus majavat liikkuvat lumessa ja ohueen lumeen jaavat käpälänjäljet selvinä. Paksuun lumeen jää ruumiista kulkuvana, koska majava on lyhytjalkainen.
Mukava tietää: Majava on maailman yli kolmestatuhannesta jyrsijälajista toiseksi suurimpia. Voiton niistä vie eteläamerikkalainen capybara. Majavat hyödyttävät patoamalla monia muita eläimia: Vesilintuja, kahlaajia, pohjantikkoja, sammakoita, kaloja ja vesihyönteisiä. Majavauroksen sukuelimet ovat ruumiin sisällä. Peräaukkoon avautuu kaksi rauhasta, joiden eritettä sanotaan hausteeksi. Tata olymaista pistävän hajuista ainetta majavat käyttävät asuinalueensa merkitsemiseen ja ihmiset ennen aikaan lääkeaineena. Majavan takajalan yhdessä varpaassa on ns. kaksoiskynsi, joka toimii erinomaisena apuna turkin hoidossa. Joskus majavia on elänyt lähes koko Euroopassa, mutta liiallisen pyynnin takia se on vähitellen hävinnyt monesta maasta kokonaan. Tanskassa on löydetty suosta majavan jyrsimiä puita, joiden iäksi on määritetty 3 000 vuotta. Suomessa viimeinen euroopanmajava pyydettiin 1886. 1930-luvulla asia aiottiin korjata ja tuotiin sekä Kanadasta että Norjasta uusia majavia tietämättä että nämä ovat eri lajia. Niinpä Suomeen kasvoi pikkuhiljaa kahden lajin uusi majavakanta. Ikää majavalle voi karttua jopa 35 vuotta.