Laji: Maakotka!

on käheää ”siijaa, siijaa” huutoa, joka päättyy hiljaisiin ”nuputtaviin’ ääniin. Soidinhuudot kantautuvat hyvissä olosuhteissa jopa kahden kilometrin päähän

Elinympäristö ja pesintä: Kotka on erämaaseutujen ”ruhtinas”. Sen elinpiiri koostuu monenlaisista erämaamaisemista. Pesimäpiiri on asumaton erämaaseutu, jonka halkaisija on vähintään n. 20 kilometriä. Pesä sijaitsee paksun männyn tukevien oksien päällä, vanhan metsän kätkössä. Kotka pesii myös tekopesässä.

Muutto ja levinneisyys: Vanhat linnut ovat paikkalintuja. Nuoret ja esiaikuiset muuttavat Etelä-Suomeen Venäjälle tai Etelä-Ruotsiin. Muuttavia lintuja näkee silloin tällöin matkalennossa tai kaartelemassa korkealla taivaalla, Pesii Pohjois-Suomessa. Eteläisimmät pesinnät Itä-Suomessa ovat n. Joensuun korkeudella.

Mukava tietää: ”Kotkaviha” ja erämaaseutujen pirstoutuminen ovat aiheuttaneet lajin uhanalaisuuden. Tarhaoloissa kotka kilpailee iässä ihmisen kanssa. Rakenna kotkalle tekopesä. Katsele sille vahva pesäpuu korkeasta, vanhasta ja väljähköstä metsästä. Tekopesä kannattaa sijoittaa kauas ihmisasutuksesta, muutenkin hyvin rauhalliselle paikalle. Pesälle pitää olla hyvä lentomahdollisuus suurenkin saaliin kanssa. Pesän runkorakennelman tulee olla tukevasti puussa kiinni, sillä pesä voi painaa ajan myötä satoja kiloja. Pesän alusta rakennetaan puolenpuun ja latvan keskivaiheille. Työhön tarvitaan maanomistajan lupa.