Siipiväli: 55-58 cm Parimäärä: 200 000-300 000
Tuntomerkit: Istuvan linnun erottaminen metsäviklosta vaatii kokemusta. Lirolla on vihertävämmät ja pitemmät jalat. Myös selkä on vaaleampi sekä rinnan sivuilla näkyy poikkijuovia. Vaalea silmäkulmajuova. Lennossa erottuva yläperän valkea laikku on pienempi. Jalat ylettyvät lirolla lennossa selvästi pyrstön yli. Luonteeltaan liro on melko kesy. Viklojen tapaan se ruokailee mielellään vesirajassa ja sillä on pieniaaltoinen soidinlento. Poikasiaan liro varoittaa, kuten metsä- ja valkoviklo, kuuluvasti ja hermostuneesti puun latvassa.
Ääni: Soidinlaulu on miellyttävää oman ”nimen” toistelua. Kutsuääni lyhyt kirkas ”ty-ty” tai ”v-i”. Varoitusääntä vaikea tuntea muista vikloista. Äänivertailu: Valkoviklo, metsäviklo (varoitusääni)
Elinympäristö ja pesintä: Avointen ja harvapuisten soiden lintu. Liroja on vähän muilla puoli- tai avoimilla kosteikoilla. Pesä on mättäällä, usein harvapuisella aapasuon laitamalla. Ani harvoin se on metsäviklon tavoin puussa.
Muutto ja levinneisyys: Talven viettopaikat ovat Länsi-Afrikassa. Syysmuutto elokuussa ja syyskuun alkupuolella. Paluumuutto toukokuussa. Muuttoaikoina liro on verraten yleinen kaikkialla vesistöjen rantamilla ja kosteikoilla. Tavataan pesivänä koko maassa, lukuun ottamatta aivan eteläisintä Suomea.