Tuntomerkit: Suuri valkea sorsalintu. Lajin erottaa pikkujoutsenesta suuremman koon ja nokan laajan keltaisen värin perusteella. Eroina kyhmyjoutseneen on suorempi kaula ja erivärinen nokka.
Ääni: Helposti tunnistettavaa toitottelua. Soidinmenoihin kuuluvassa tervehtimisseremonioissa laulujoutsen puhkeaa yhtämittaiseen ”joijuntaan”.
Elinympäristö ja pesintä: Laulujoutsen suosii rauhallisia rimpisoita ja matalia järviä. Iso kekopesä sijaitsee usein veden ympäröimällä mätäsmäisellä saarella.
Muutto ja levinneisyys: Syys-, loka-ja marraskuussa kansallislintumme siirtyvät komeissa auroissa talvehtimisalueille Länsi-Eurooppaan. Palaavat takaisin maalis-huhtikuussa. Vain pieni määrä jää talvehtimaan maamme lounaisrannikolle ja Ahvenanmaalle. Keväällä laulujoutsenet hakeutuvat pelloille ja aikaisin aukeaviin jokisuistoihin. Syksyllä joutsenet kerääntyvät suuriin parviin ruokailemaan ja levähtämään reheväkasvustoisille järville ja merenrannoille. Vain lounaisimmassa Suomessa ja Suomenlahden rantamalla on alueita, joissa laulujoutsen ei vielä pesi.
Mukava tietää: Kansallislintumme ja luonnonsuojelutyön symboli. Laulujoutsenkanta on lisääntynyt. Vielä 1940-luvun alussa se oli uhanalainen, mutta on ihmisten asenteiden muuttumisen myötä nykyään hyvin elinvoimainen.