Paino: 9-15 g Parimäärä: 3 000-5 000
Tuntomerkit: Erikoistuntomerkki on pitkälle niskaan kaartuva silmäkulmajuova, jonka alla on tumma silmäjuova. Vaalea siipijuova erottaa lajin tiltaltista ja pajulinnusta. Alkukesällä voi tarkkasilmainen havainnoija erottaa siivessä kaksikin vaaleaa juovaa. Tunnukset jäävät linnun hypellessä oksistossa kuitenkin helposti havaitsematta.
Ääni: Laulu on nopearytminen siritys. Se muistuttaa hernekerttua. Kutsuääni on keltasirkkumainen sirahdus ja varoitus on aiheeltaan sama, mutta hieman voimakkaampi.
Elinympäristö ja pesintä: Parhaiten lapinuunilinnun tapaa rinnekoivikosta, tunturipuron tai muun vesistön varrelta. Etelämpänä. Itä-Suomessa, se pesii lähinnä rehevissä, valoisissa kosteapohjaisissa koivikoissa tai sekametsissä. Pesän se rakentaa maahan heinien suojaan.
Muutto ja levinneisyys: Jo heinäkuussa linnut lähtevät kohti kaukaisia talvehtimisalueita Kaakkois-Aasiassa. Palaavat takaisin vasta kesäkuussa. Muuttajien tapaamisen edellytys on kutsuäänen tunteminen, koska höyhenpuvun perusteella se mielletään yleensä aina muuksi kertuksi. Lapinuunilintu on hyvin harvalukuinen muuttaja. Se pesii Rovaniemen pohjoispuolella. ”Käsivarresta” se yleensä puuttuu. Koko Itä-Suomi Joensuusta ylöspäin on myös sen ”haja-asutusaluetta”.