Tuntomerkit: Selkä ja kyljet tumman ruskeanharmaat, vatsapuoli vaaleampi. Peltomyyrää hieman kookkaampi. Tärkein peltomyyrästä erottava tuntomerkki on häntä, joka on terävästi kaksivärinen: yläpuoli tumma ja alapuoli vaalea.
Elinympäristö ja levinneisyys: Viihtyy pelloilla, niityillä, heinäisillä hakkuuaukioilla sekä soilla. Tulee talvisin myös ulkorakennuksiin. Lapinmyyrää esiintyy kaikkialla Lapissa Oulun läanin pohjoisosista alkaen. Lisäksi lajia tavataan hajanaisesti Pohjanlahden saarilla.
Lisääntyminen: Kesän aikana naaraat synnyttävät 3-5 pesuetta, joissa poikasmäärät vaihtelevat yleensä 3-8. Useimmiten keväällä syntyneet yksilöt saavuttavat sukukypsyyden jo ensimmäisenä elinkesänään.
Jäljet ja jätökset: Lumen sulattua heinikossa näkyy samanlaisia silppumakkaroita kuin peltomyyrän jäljiltä. Syksyisin lapinmyyrä kaivelee myös maahan käytäviään, joiden suille ilmestyy tuoreita multaläjiä.
Mukava tietää: Kun ensimmäiset eräilijät viime jääkauden jälkeen toteuttivat kesän pyyntiretkiaan pohjolan lohijoille ja peuramaille, heidän ensimmäiseksi kumppanikseen ilmestyi lapinmyyrä. Tokihan harvalukuiset myyrät olivat kärvistelleet tunturissa ilman ihmistäkin, mutta kaksijalkaisen vehreäksi heinittynyt kotakenttä tarjosi eläimille uuden, ruhtinaallisen ruokapöydän. Tästä alkanut ihmisen ja lapinmyyrän yhteiselo jatkuu kiihkeänä tänäkin päivänä.