Urokset ovat täysikasvuisina naaraita kookkaampia.
Ääni: Äänen tuntee syvän ontoista, ikään kuin valtavan suuren kamman piikkejä vedeltäisiin.
Elinympäristö ja levinneisyys: Kuusipeura suosii viljelyksien laitamilla olevia lehti- ja sekametsiä. Suomeen kuusipeuroja on luotu useaan otteeseen. Nykyisin muutaman sadan yksilön kanta asustelee Etelä-Suomessa, lähinnä Hyvinkään ympäristössä.
Lisääntyminen: Naaras synnyttää kevätkesällä tavallisesti yhden vasan. Kaksoset ovat harvinaisia.
Jäljet ja jätökset: Siellä missä kuusipeurat elelevät näkyy myös jälkiä ja jätöksiä. On sorkkienpainalluksia, sarvienhankauspuita ja papanakasoja.
Mukava tietää: Hirvieläimet eivät hikoile sanottavasti, kuten eivät muutkaan paksuturkkiset eläimet. Turkin kastuminenhan olisi kylmillä säillä kohtalokasta. Nämä eläimet pystyvät säätelemään ruumiin lämpötasapainoa kuitenkin monella muulla tavalla, muun muassa hengityksen avulla. Kuusipeura on suosittu tarhojen ja puistojen ”koristehirvi” Historiallisella ajalla kuusipeuroja eli vain Lähi-Idässä. Täältä foinikialaiset toivat sen ensimmäisenä Eurooppaan. Ankarina talvina kuusipeurojen menestymisen edellytys on meillä apuruokinta.