erottavat kuikan paljolti samanlaisesta kaakkurista. Kuikka lentaa muiden kuikkalintujen tapaan vakaasti ja muuttaa suuntaa hitaasti. Lentoasento on kaarisiltamaisen kyömy. Se on erittäin hyvä sukeltaja ja uimari. Kastaa välillä nokkansa veteen. Astelee tai ryömii vaivalloisesti pesälleen.
Ääni: Kuikka hokee sarjana omaa nimeään. Muita ääniä ovat alakuloinen, kuin hukkuvan huuto ”ouuu” tai ”aog”. Kisailuääni on ennen voimakasta sukellusposausta voimakas ja kirkas naksaus.
Elinympäristö ja pesintä: Suurien tai suurehkojen kirkasvetisten järvien pesimälintu. Kuikka suosii saarisia järviä. Pesä on avoimesti aivan vesirajan tuntumassa.
Muutto ja levinneisyys: Kuikka talvehtii Välimeren itäosissa ja Mustallamerellä. Syysmuutto on syys-lokakuussa ja paluumuutto huhtikuun lopulla ja toukokuussa. Kuikat levähtelevät muuttomatkalla kirkasvetisillä järvillä ja merenlahdilla. Muuttajan voi havaita myös taivaalta. Pesii koko maassa.
Mukava tietää: Uhanalaisuuden syitä ovat pesimäkelpoisten rauhallisten rantojen väheneminen, vesien säännöstely, soiden ojitukset, kalaverkkokuolemat ja jopa kalastajien aiheuttama vaino. Verkosta päästetty kuikka sukeltaa veneestä lähes 200 metriä ja nousee pintaan niin varovaisesti, ettei sitä useinkaan huomaa. Se ei hukuta itseään niin kuin monesti kuullaan sanottavan. Pohjois-Savon maakuntalintu.