Terävillä kynsillään se kävelee pohjaa pitkin ja tiukassa paikassa ”soutaa” apua siivillään.
Aäni: Laulu on viserrysten ja kirskahtelun vuorottelua. Lintu laulaa myös talvehtimisreviirillään. Lentoääni on silloin tällöin toistuva lyhyt kirskahdus.
Elinympäristö ja pesintä: Koskikara on virtaavien vesien, kuten jokien, ojien ja purojen lintu. Pesimisen edellytys on veden puhtaus. Pesä on rannan tuntumassa kalliorinteessä, sillan alla rakennuksen onkalossa tai pöntössä. Pesä on pallonmuotoinen ja siinä on rakennusaineena käytetty paljon sammalta ja kuivia lehtiä.
Muutto ja levinneisyys: Koskikara talvehtii maamme keski- ja eteläosissa kaikenlaisten sulana pysyvien vesien äärellä. Suurin osa talvehtijoistamme ovat Norjan ja Koillis-Venäjän pesimäkantaa. Alkutalvella kun muutto on parhaillaan voi onnekas tarkkailija havaita sulan reunalla mustan palleron sielläkin, missä niitä ei normaalisti esiinny. Lajilla on pieni pesimäalue eteläisimmässä Suomessa. Kuusamon ympäristössä lähellä itärajaa tapahtuu myös pesintää. Sodankylän yläpuolella koskikara voi pesiä siellä täällä.
Mukava tietäa: Vesien happamoitumisen on arveltu aiheuttaneen lajin vähentymisen Suojele koskikaraa ja tee sille pönttö. Ripusta se voimakkaasti virtaavan veden ääreen, suojaisaan paikkaan, vaikkapa sillan alle. Pönttö voi olla maljamainen, väljäreikäinen ja matala.