mutkittelemaan puiden oksistossa sekä lekuttelemaan paikoillaan.
Elinympäristö ja levinneisyys: Korvayökköjen enemmistö elaa asutuilla seuduilla. Täällä korvayököt lentelevät puistoissa ja puutarhoissa. Piilopaikat ovat lähes aina rakennuksissa. Korvayökkö on melko yleinen eteläisessä Suomessa Vaasan-Ilomantsin korkeudelle asti.
Lisääntyminen: Kiima-aika on alkusyksyllä. Hedelmöittyminen tapahtuu keväällä. Poikaset syntyvät heinäkuussa. Naaras synnyttää useimmiten yhden poikasen, harvoin kaksi.
Jäljet ja jätökset: Korvayökönkin päiväpiilojen ja lepäilypaikkojen alapuolelta löytyy usein runsaastikin ulosteita ja saaliseläinten ravinnoksi kelpaamattomia osia, kuten siipiä.
Mukava tietää: Lepakoiden pienistä silmistä ei suunnistautumisessa ole merkittävää apua vaikka lepakko lentäisi päiväsaikaan. Keväisin ja syksyisin lepakoita näkeekin lennossa päivällä, koska silloin oisin on niin kylmää, etteivät hyönteiset ole liikkeellä ilmassa Korvayökön lentotavan kanssa rinnakkainen sopeutuma on, että sen tutkaäänen kantomatka on lyhyt. Tämän ansiosta korvayökkö pystyy saalistamaan menestyksellisesti niitäkin perhoslajeja, jotka kykenevät kuulemaan lepakoiden tutkaäänet. Se kykenee poimimaan myös puiden lehdillä ja neulasilla istuvia hyönteisiä. Korvayökkönaaraiden synnytys- ja poikastenhoitoyhdyskunnista ei ole tavattu yhtä suuria yksilömääriä kuin suurimmista pohjanlepakoiden ja siippojen vastaavista yhdyskunnista vaan korkeintaan 30 naarasta.