Pituus: 65-72 cm Siipiväli: 155-180 cm
Uhanalaisuusluokka: Erittäin uhanalainen laji.
Tuntomerkit: Lintu on kuin pieni merikotka. Se on alapuolelta hyvin tumma. Alta siiven etureuna on musta ja takareuna mustanharmaa, päinvastoin kuin pikkukiliukotkalla. Nuoren linnun siiven yläpinnalla on useita valkoisia täplärivejä, jotka ainakin kiikarilla tähystettynä näkyvät sekä lentävällä että istuvalla linnulla. Lento on hidasta. Lintu liitää siivet vahvasti kuperina.
Ääni: Koiramaisen kimakan haukuntaäänen kuulee varmimmin sen pesällä.
Esiintyminen: Mahdollisesti kiljukotka pesii meillä vanhoissa sekametsissä rehevien rauhallisten vesien äärellä. Pesä on korkealla männyssä tai kuusessa. Vuosien saatossa pesästä tulee aikamoinen risulinna. Talvehtii Kaakkois-Euroopassa ja Lounais-Aasiassa. Muuttavia ja kierteleviä kiljukotkia tavataan Etelä-Suomessa muutamia vuosittain.
Mukava tietää: Kiljukotka on ollut kaikkialla metsästäjien vainon kohteena. Se on hidas lentäjä ja suhteellisen kesy. ”Pyssymiehen” väärän käsityksen mukaan suurena riistan tuholaisena kiliukotka tuleekin helposti ammutuksi. Munien keruu ja muu häirintä on myös lisännyt kiljukotkan ongelmia.