ulkoisia eroja. Lajit voidaan tunnistaa toisistaan vain kromosomilukujen avulla. Molemmat ovat hitusen harmaavoittoisempia kuin peltomyyrä. Häntä suhteellisesti hieman pitempi. Korvalehden kärkikarvoitus ”siistimmän” tasapitkää.
Elinympäristö ja levinneisyys: Molemmat lajit elävät pelto- ja niittyaukioilla. Idänkenttämyyrä on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa Pohjanmaan viljalakeuksia myöten. Kenttämyyrä on harvinaisempi ja esiintyy vain valtakunnan kaakkoiskolkassa.
Lisääntyminen: Kaikilla pikkumyyrillä lisääntyminen painottuu kesän lumettomaan kauteen, mutta otollisissa oloissa poikasia voi syntyä talvellakin. Kesän aikana naaraat synnyttävät 3-5 pesuetta, joissa poikasmäärät vaihtelevat yleensä 3-8. Useimmiten keväällä syntyneet yksilöt saavuttavat sukukypsyyden jo ensimmäisenä elinkesänään.
Jäljet ja jätökset: Maan alle johtavista käytävistä kertovat tukevan sormen paksuiset reiät.
Mukava tietää: Idänkenttämyyrä on suhteellisen nuori tulokas, joka levisi luontoomme kaakosta käsin. Pitkään se kantoi kenttämyyrä-nimeä, kunnes hoksattiin, että lajeja onkin kaksi. Ne eroavat toisistaan lähinnä kromosomilukujen avulla. Kenttämyyrien fyysisiä kykyjä ihmisen kannattaa kadehtia. Ilman teknisiä apuvälineitä ja mekaanista ilmastointia eläimet viettävät talven maanalaisissa kaivoskäytävissään. Vastaavissa oloissa kaksijalkainen menehtyisi muutamassa tunnissa.