kuva että niitä on useita. Toisaalta joidenkin yksilöiden varovaisuus heikkenee ja ne voivat asettua kylien lähelle. Ne alkavat rosvoilla lihoja mehiläispesiä ynnä muuta. Karhun kuulo ja hajuaisti ovat erinomaiset ja näköaistikin toimii kiitettävästi. Yleensä karhu tietää metsässä liikkuvan ihmisen, ennen kuin tämä saa pientäkään vihiä karhusta. Ihmisen havainnut karhu pystyy siirtymään hiljaa etäämmälle. Niinpä siellä missä karhun tiedetään asustavan, kannattaa ihmisen ilmoittaa tulostaan liikkumalla varsin äänekkäästi, vaikka tämä häiritseekin metsän rauhaa. Huono-onninen ihminen on saattanut kävellä emokarhun ja sen pentujen väliin, jolloin karhuäiti voi hermostua. Pakoon ei kannata silloin lähteä juoksemaan, sillä karhu saa ihmisen helposti kiinni. Turvallisinta on poistua paikalta selkä edellä säilyttäen karhuun koko ajan katsekontaktin. Artynyt karhu saattaa tehdä joskus valehyökkäyksen ihmistä kohti. Aikaisemmin uskottiin, että on tappajakarhuja ja marjakarhuja. Todellisuudessa kaikki karhut syövät sekä liha- että kasviravintoa, vuodenajasta riippuen. Luonnollisesti isojen karhujen joukossa on taitavia saalistajia, jotka kaatavat muita enemmän hirviä, peuroja ja poroja. Täyteen talviuneen päässeen karhun ruumiinlämpö laskee muutaman asteen ja sydämen lyönnit hidastuvat minuutissa noin 8-10 kertaan tavallisesta 40 kerrasta. Ero talvihorrostajiin on selvä. Horroksessa elintoimintojen hidastuminen ja ruumiinlämmön aleneminen ovat paljon suuremmat. Eläin on silloin tajuton, kun taas talviunta viettävä eläin on vain enemmän tai vähemmän tokkurassa. Karhun elinikä on jopa 35 vuotta.