Paino: 1-4 g
Tuntomerkit: Tärkeimpiä tuntomerkkejä ovat pieni koko ja lyhyt ohutkarvainen häntä. Selkäpuoli on ruskea, vatsa vaaleanharmaa.
Elinympäristö ja levinneisyys: Kääpiöpäästäinen ei ole missään kovin runsaslukuinen. Tyypillisintä elinympäristöä ovat kosteat kuusikot sekä rämeet, mutta laji menestyy jopa karuilla mäntykankailla ja rimpisillä jännesoilla. Kulttuurin piiriin se ei hevin hakeudu. Kääpiöpäästäinen on harvinainen koko rannikkoseudulla ja puuttuu kokonaan pohjoisimmasta Suomesta.
Lisääntyminen: Kääpiöpäästäiset synnyttävät kesän kuluessa 1-3 katrasta, joissa poikasmäärä vaihtelee 3-10. Sukukypsiksi ne tulevat yleensä vasta seuraavana keväänä.
Jäljet ja jatokset: Talvihangella näkyy usein lyhyitä jälkijonoja, jolloin eläin on noussut puun tyveltä, taivaltanut kotvan ja palannut lumenalaiseen valtakuntaansa. Liikehdintä on tapahtunut juosten tai lyhyin parihypyin. Jotos on selvästi pienempi kuin metsämyyrällä. Eri päästäislajien maaritys jälkien perusteella on mahdotonta.
Mukava tietää: Talvikausi on hyönteisravintoon turvautuville päästäisille ankea. Eräänä sopeutumiskeinona on pieneneminen. Eläimen paino putoaa ja ruumis lyhenee, mikä johtuu selkärangan rustoisten välilevyjen supistumisesta. Kaapiopaastainen saattaa pahimpina pakkaskausina vaipua lievään horrokseen.