Parimäärä: 10 000-20 000
Tuntomerkit: Erona sirreihin jänkäsirriäisellä on päälaella vahvoja, tummia ja vaaleita juovia. Nokka on tasaisen yksivärinen ja kärjestä jyrkästi alas taipunut, toisin kuin jänkäkurpalla. Muuttomatkoilla jänkäsirriäinen liikkuu joko yksin tai pienissä kiinteissä parvissa. Ne hakeutuvat lieterannoille. Siellä ne juosta piipertävät, nyppivat jatkuvasti lietettä välillä nokkaansa siihen työntäen. Toisinaan ne pirahtavat lentoon ja käyvät korkeallakin ilmassa laskeutuakseen hetken kuluttua uudelleen. Rantaniityillä se lymyää sivummalle ja lähtee lentoon vasta hätätilassa. Soidinlentojen jälkeen jänkäsirriäistä on erittäin vaikea huomata, koska sillä on hyvin lymyävä elintapa.
Ääni: Lentoääni on kuivasti surahtava ”ryt”. Soidinlennosta kuuluu ensin tavanomaista lentoääntä muistuttavaa riit-ryiit huutelua ja sitten virinää. Äänet ovat tämän lajin parhaimpia tuntomerkkejä.
Elinympäristö ja pesintä: Jänkäsirriäinen pesii kaikkein vetisimmillä aapasoilla. Muuttomatkoilla sitä näkee lieterannoilla ja vesijättöniityillä. Pesä on usein hetteikön ympäröimällä pienellä suomättäällä.
Muutto ja levinneisyys: Jänkäsirriäinen suuntaa elokuussa matkansa Afrikan itärannikolle. Paluumuutto tapahtuu heti toukokuun puolivälin jälkeen. Laji on yömuuttaja ja muutto menee keväällä ohi parissa viikossa. Muuttajia tapaa aika yleisesti, kun on oikeaan aikaan kiikaroimassa hyvällä lieterannalla. Se on levinnyt noin Oulu-Puolanka linjan pohjoispuolelle. ”Päälaelta” ja ”käsivarresta” se puuttuu.