Jäljet ja jätökset: Kiima-aikaan syys-lokakuussa hirvet aantelevat varsin vilkkaasti ja urokset kaivavat lautasenmuotoisia kiimakuoppia ja laskevat niihin voimakkaasti haisevaa virtsaansa. Sarvillaan ne hankaavat nuorten puiden runkoja, joista irtoaa kuori. Uroksen ja naaraan jäljet voi erottaa toisistaan jälkikuvion koosta ja muodosta. Hirviuroksen etusorkka on kärjeltään pyöreämpi kuin naaraalla. Uroksen jälki on keskimäärin vähän kookkaampi. Näiden perusteella jäljet voidaan erottaa toisistaan.
Mukava tietää: Hirvellä on ruumiissaan yksi aina kosteana pysyvä kohta, sierainaukkojen välissä oleva karvaton alue. Se on kuitenkin niin pieni, ettei sillä voi olla sanottavaa merkitystä ruumiinlämmon säätelyssä hikoiluna. Ruotsin kuninkaan Kaarle XII armeijoissa kokeiltiin hirviä ratsuina. Samanlaisia kokeiluja on tehty myös Pohjois-Venäjällä. Nekin jäivät kokeiluasteelle samoin kuin siellä tehdyt yritykset saada hirvestä maidontuottaja Metsämme pystyisivät elättämään terveen hirvikannan, jonka tiheys olisi keskimäärin 5-7 hirvia/1 000 ha. Tämänsuuruinen hirvikanta on taloudellisesti arvokas puhumattakaan sen merkityksestä luontomme rikastuttajana. Se hirvimäärä onkin oikea minkä metsä pystyy terveenä tuottamaan. Nykyisin hirvi tunnustetaan yleisesti metsiemme hyötyeläimeksi. Suurikokoisimmat hirvet elävät Alaskassa ja Kanadassa. Sikäläiset suurimmat urokset kantavat valtavia lapiosarvia ja painavat jopa 800 kiloa. Vanhimmat elävät 15-18 vuotiaiksi.