Siipiväli: 47-50 cm
Uhanalaisuusluokka: Erittäin uhanalainen laji.
Tuntomerkit: Laji on vain vaivoin erotettavissa taivaanvuohesta. Erot ovat heinäkurpan hieman lyhyempi nokka, pyöreämpi ulkomuoto ja poikkijuovainen vatsa. Lentoon lähtevällä heinäkurpalla näkyvät laajalti valkoiset pyrstön reunasulat. Lentoonlähtö näyttää hieman ”raskaammalta” kuin taivaanvuohella.
Ääni: Lähtiessään lentoon lintu ”äsähtaa” kuten taivaanvuohi. Pajukkosuolla tai tunturinrinteen mättäällä esitetystä yhteissoitimesta kuuluu heikkoja näppäilysarjoja ja siipien röpsettä.
Esiintyminen: Meillä heinäkurppa on jokavuotinen, mutta harvinainen vierailija. Sitä pääsee näkemään muuttoaikoina toukokuussa ja elo syyskuussa. Meillä havaitut ohimuuttajat ovat Itä-Afrikkaan meneviä tai sieltä palaavia lintuja. Näiden lintujen pesimäpaikat ovat Pohjois-Venäjällä tai Fennoskandian tunturivyöhykkeellä. Heinäkurppa pesii hyvin harvinaisena myös Virossa. Linnun muutonlevähdyspaikat ovat kuivempia kuin taivaanvuohella. Heinäkurppia on nähty useimmiten sänkipelloilla, nurmikentillä sekä laidunniityillä.
Mukava tietää: Lajin taantuminen on alkanut jo 1800-luvun lopulta Vähenemisen syinä on pidetty liiallista metsästystä sekä pesimäpaikkojen vähenemistä.